Olen kohta 35-vuotias nuori *nauraa makeasti* nainen Itä-Suomesta. Asun pienellä paikkakunnalla, joka tällä hetkellä jääköön nimeämättä. Työskentelen suuressa kansainvälisessä yrityksessä päätoimisesti, työurani täyttää 31.3. 6 vuotta.
Minulla on kohta 11-vuotiaat kaksoset (tytär ja poika) joita rakastan yli kaiken. Pojallani on todettu ADHD kesällä 2012, jolloin suureksi onneksi sain synninpäästön siitä, että olen huono äiti ja kasvattanut lapsistani pelkkiä huligaaneja. Olen hyvin diplomaattinen ihminen, jonka johdosta en halua mollata koulua jossa lapseni tällä hetkellä koulua käyvät, mutta mielestäni liian jyrkkiä mielipiteitä lasten kasvattamisesta olen sieltä kuullut.
Minun, lasteni äidin, mielipiteet on jätetty huomiotta ja keskitytty vain koulun näkökulmaan. Sillä seurauksella, että molempia lapsiani kiusattiin koko kolmas luokka. Neljännen luokan alkaessa viime syksynä, kiusaaminen jatkui. Tytärtäni kohdeltiin "hellemmin" vaikka hänenkin kohdallaan kiusaaminen jatkui. Poikaani kohdistui yhä enemmän ja yhä rajumpaa kiusaamista. Sillä seurauksella, että hän "räjähti" eräänä päivänä koulussa ennen syyslomaa.
Tuon päivän jälkeen päätimme koulun kanssa yhteistyössä, että poikani käy koulussa vain 14 tuntia viikossa (jotka koulu pystyy järjestämään pienluokassa) ja loput 10 tuntia hän opiskelee kotona. Kotiopetuksessa opetusvastuu jäi siten minulle. Voitko kuvitella miltä tuntuu, kun tiedät, että töiden jälkeen 17.30 et voi enää opettaa pojallesi mitään koska hänen vireystilansa ei sitä mahdollista ja tiedät että viikonloput, jotka tulisi siis käyttää lepäämiseen ja yhdessä oloon, joudut käyttämään pojan kanssa opiskeluun.
Opiskelimme liikuntaa 2 tuntia, kuvaamataitoa 2 tuntia, musiikkia 2 tuntia, käsitöitä 2 tuntia ja englantia 2 tuntia joka viikonloppu. Tästä seurasi sitten, että kotityöt jäivät tekemättä, en päässyt viettämään yhtään vapaata aikaa yksin tai tyttäreni kanssa. Tyttäreni reagoi tähän tilanteeseen voimakkaasti ja aloitti esipuberteetin, kiukkua, huutamista, tavaroiden heittelyä, haukkumista ja itkeskelyä. Yritä siinä sitten työpäivän jälkeen ensin selvitellä pojan kiusaamisasiat ja sen päälle vielä tyttären rauhoitteleminen. Jäin joululomalle 20.12.
Sitä ennen en ollut nukkunut kunnolla 2,5 kuukauteen. Eikä uni tullut lomallakaan. Astelin siis vuoden viimeisenä päivänä työterveyteen ja pyysin sairaslomaa. Tuo sairasloma vetelee nyt viimeisiään ja alan valmistautua palaamaan töihin. Olemme kuitenkin sopineet, että olen osasairaspäivärahalla maaliskuun loppuun saakka.
Ei kommentteja
Kiitos kommentistasi!